155gr Sierra HPBT Match Palma moly ;)

Vieläkö tuntuu siltä, että etenen väärässä järjestyksessä? Juuri tuota luotia en ottaisi molyttuna - sen toisen kylläkin ;) Älkää kysykö että miksi.

Mitäs palautetta tuosta "taktisesta" kisailumoodista tuli? Saiko olla viimeinen kerta, vai haluaako jengi lisää? Oliko vaaditusta "taktisuudesta" joku yleistä hyväksyntää nauttinut näkemys?

Palautan uskoa tähän ketjuun toteamalla, että kyllä reserviläisen ampumataito on pitkälti SRA:n varassa. Jos näitä hommia jotenkin pitää harjoitella, niin kyllä tässä on varsin kattava ja koukuttava setti. En vaihtaisi muuhun - edes IPSC:iin!

Kyllä rasteilla jatkuvasti paukkuu, eikä siellä monikaan turhaan "taktikoi" aikaa tahallaan kuluttaen. En väitä, että rastituomari voisi turvallisuutta vaarantamatta jotenkin nykymallin mukaan toimittaessa kilpailun läpimenoa nopeuttaa. Kuitenkin tuo Klpro:n kommentti varustemäärästä yms. jäi askarruttamaan. Mitä kaikkea voitaisiin tehdä, että SRA:an saataisiin enemmän äksöniä kulutettua aikaa kohti?

Ei sitä mihinkään vaihtaa tarvitse, ottaa tuon toisen lisäksi. ;)

Niin, voishan sitä tietysti ottaa sen Ladan kauppakassiksi.

Noniin. Nyt on aihetta märehditty foorumilla jos toisellakin (ja varsinkin sillä toisella) SM-kisojen jälkeen oikein urakalla ja yksi kuuma peruna näyttää olevan aseen "kuumana" kotelointi, rastisuorituksen aikana.
Kuten monikin jo täällä on sanonut, SRA on ampumataitoa ja aseenkäsittelyä mittaava ampuma-urheilulaji.
Mikä siis on ylivoimaista pistoolin varmistamisessa ja koteloinnissa kesken rastin, kun paukku on piipussa?
Toisekseen, kiväärin varmistaminen rastisuorituksen aikana ilmeisesti(?) tuottaa monelle "vaikeuksia"? Miksi?

Jengin fiilikset tämän arkun avaamisesta on tiivistettynä tässä.

Taidan jättää märehdinnät muille voorumeille ja välttää täällä pimeälle puolelle astumista ;)

Onko ampuj(a/i)a aliarvioivaa murehtia koteloinnin vaaroista, kun vaarahan kohdistuu ampujaan itseensä? Kukaanhan ei liene pannut merkille, että joskus seinien lähellä (varmistamattomalla) kiväärillä - ja ehkä pistoolillakin - osoitetaan "melkein" omaan koipeen, mutta emme ilmeisesti ole tästä vielä turvallisuusvaatimuksia kuullut.

Jos ehkä minä osaankin tehdä turvallisen koteloinnin vain hitaasti, niin uskon, että moni osaa tehdä sen turvallisesti ja vauhdikkaasti.

Olen kuitenkin valmis hyväksymään turvallisuuden nimissä joitakin rajoituksia. Sikäli kun käsittelysektorit on pakko säilyttää, voi moni temppu useammalla kuin yhdellä aseella mennä käytännössä väkinäiseksi DQ:n välttelyksi, missä kisaaminen ei liene mielekästä.

Useamman aseen rasteja ei toisaalta kisoihin toivo, mutta kyllä esim. Niinisalon "talo" oli kokemisen arvoinen. Haulikolla lähdin liikkeelle ja pistoolilla mentiin puolivälistä eteenpäin. Siellähän sai vielä itse valita, että kummalla aseella vai peräti molemmilla tehtävään lähti. Kyllä tätä lajin suomaa mahdollisuutta tulee hyödyntää useammin.

Itse en harrasta SRA:ta, ainakaan vielä, joten käytännön kokemusta EI ole tästä lajista. Maalaisjärjellä ajateltuna onko siinä oikeasti niin suurta riskiä kun koteloidaan ladattu ase? Onhan meillä liikenteessä päivittäin tuhansia virkamiehiä kovat piippuun työnnettynä ja vielä aivan kaikkien ihmisten keskuudessa. Itse hankin luolametsälle kotelon juurikin sen takia, että ase on aina siellä missä pitää., eikä pyöri jossakin repun pohjalla/kaivannon reunalla.

Ne tuhannet virkamiehet hyvin harvoin koteloivat ladattua asetta ihmisjoukon keskellä, vaan aseen kotelointi tapahtuu poliisiaseman pukuhuoneessa / vast, jonka jälkeen aseeseen ei 99% varmuudella kosketa työvuoron aikana. Sitäpaitsi kun asetta kannetaan virkatehtävässä joudutaan ottamaan mahdollisesti suurempia riskejä turvallisuuden suhteen (muutenhan poliisit partioisivat ilman asetta), urheiluammunnassa (jota SRA:kin on) ei "turhia" riskejä tarvitse ottaa.

No yhden kipeän muiston varmistetusta aseesta saaneena, en oikein luota mekaniikkaan ainakaan, jos aseella on ammuttu paljon!Osat tuppaavat kulumaan ja kaikkien omista viritelmistä ei voi sanoa niiden olevan kovinkaan turvallisia!

Hyviä huomioita, varmistimeen ei pidäkkään luottaa sokeasti, mutta kyllä se ase on aika paljon turvallisempi varmistettuna jos vaikka kesken juoksun onnistuu kaatumaan.
Asetarkastuksessahan tarkistetaan se varmistimen toimivuus, joten toimimattomalla varmistimella olevia aseita ei ainakaan teoriassa pitäisi kisassa kenelläkään olla.

Korostaisin myös jokaisen ampujan vastuuta siitä että kalusto pidetään siinä kunnossa että aseet tai muutkaan varusteet eivät muodosta turvallisuusriskiä. Toivoa ainakin sopii että kukaan vastuullinen harrastaja ei uhraa turvallisuutta hakiessaan jotain minimaalista kilpailullista etua.

Meni ehkä vähän OT:ksi, mutta pointtini on että kun rastisuunnittelussa turvallisuus on 1. asia ja asiasta aika herkästi myös tulee rakentavaa kritiikkiä niin olisi syytä muistaa myös yksittäisen harrastajan vastuu omista aseistaan ja varusteistaan.