Hyvä, kyllä siinä tapauksessa kannattaa aina ostaa, vaikka tulisi hiukan kalliimmaksikin!

Jälleenlatausharrastuksen aloittamisen lisäksi voi Sulo Vileenin maineeseen pyrkiä myös esim. alentamalla jo muutenkin edullisen .308 Win aseen käyttökustannuksia. Tätä voisi koettaa esim. teettämällä piipun sekä laajentamalla hylsyn kaulan luotikaliiperiin .38 ja ampumalla maltillisilla nopeuksilla halpoja pistoolikaliiperin luoteja. Tero Kuitunen olikin muistaakseni tämän tyyppistä kokeilemassa kivääreille..

Tähän liittyen: Tunnettu sinappi meiltä vietiin; maitotuotannonkin valtaa Ruotsi, mutta että tämäkin vielä:
http://www.archipelagobullets.fi/. Kossu kuitenkin vielä säilynee "Suomalaisena" ;-)

.358 Winchester

Näin juuri. Ja palatakseni alkuperäiseen kysymykseen: Jos lähtökohdat kaliiperin vaihdossa ovat sellaiset, että ollaan hakemassa sen myötä asetta itselle loppuelämäksi ja patruunoiden jälleenlataaminen on mielessä niin kannattaa miettiä tarpeitaan ensin tarkkaan ja lähteä sitten rohkeasti, mutta ajan kanssa ottamaan selvää myös erikoisempien kaliipereiden soveltuvuudesta itselle (kuten tuo .358 Win).

Jos puhutaan köyhän miehen Magnumista niin eräs tuttu vaihattanut Sakon .308iin Mäkisen .358 Win pesitetyn piipun BR:n vaimentimella ja luotina 16.2 grammaisia ladattuna tappiin. Ase aikalailla näppärä kuljetella metsässä ja ampua eikä aivan niin risuherkkä kuin .308 eli todella hyvä koiramiehen ase ja kaliberi. Ihmettelen miksi 338 Federal, kun jo oli 358 Win. Lataus aika kova, joten 70 metriin ammuttaessa esim. hirven vasaa lavan taakse (ei suolille) ei askeltakaan vaan kaatuu sijoilleen, mutta vertymää aika paljon, elikkä shokkivaikutus kova. Raskaalla, hitaaksi ladatulla 9,3x62 samasta osumasta hirvi kävelee, mutta vertymää ei ole. Ja nämä ovat käyttäjä kokemuksia. .358 Win hylsyn saa suoraan .358 holkilla .308:in hylsystä kun hylsyn kaulan sisäpuolen rasvaa hyvin (kokemuksia Sakon ja Lapuan hylsyistä), kuten myös 30-06:sta .35 Whelenin. 9.3 hylsyn saa myös 30-06 suoraan holkilla vetämällä, mutta olkapää jää alas, eli joutuu ampumuovaamaan kuten tuolla edellä on jo mainittu ja täytyy olla paineiden kanssa varovainen. Kyseisissä kalibereissa kaulaa muokataan paljon joten latauskerrat hylsyihin täytyy pitää maltillisina.

Muistuttaisin tässä vaiheessa keskustelua että se kaikista makein .338 kaliiperinen -06 hylsyinen on jo ajat sitten CIP:attu. Blaser tekee R93 piippuja ja RWS lataa paukkua kaliiperissa 8,5x63 mm Reb. Tästä huolimatta kaliiperi on edelleen pelkkä semi-wildcat. Ihmetyttää että Sako hairahtui (kuolleena syntyneeseen) .338 Federaliin. Mahtoivatko edes Riihimäellä tietää Reb:in patruunan olemassaolosta?

Samaa mieltä kuin Markus .338 Federalin suhteen, eli kyllä ihmetyttää miten pitkän linjan patruunan valmistaja ja asetehdas (Sako) lähtee moiseen kehittelyyn, mutta kait se on Sakon nykyaikaa.

Hei, ei tehdä tästä kaliiperikeskustelua (siihen on oma osastonsa) vaan pidetään tämä ketju lähinnä sepinnän kannalta kantaaottavana keskusteluna, eli mitkä kaliiperit sopivat tiettyihin runkoihin jne.